Viehättävä kompleksisuus.

Onko kompleksisuus pahasta? Kun asiat tuntuvat menevän kompeksiseen suuntaan ja monimutkaisuus alkaa vallata tilaa tulee helposti tarve yksinkertaistaa ja tuhota kompleksisuutta, vaikka yksinkertaisuuden takana on usein hyvin kompleksinen kokonaisuus. Mutta, mitä jos ajattelisimme pidemmän aikaa ja tutkisimme kompleksiseksi väitettyä kohdetta? Asioita on yhtäaikaa niin paljon vireillä, että kompeksisuuden harha tulee väistämättä mieleen.

Vuosia sitten luin enemmänkin Cksikszentmihalyin ajatuksia. Asioita, jotka liittyy omaan tutkimusprosessiini. Hän kirjoittaa meemeistä, entropiasta, integraatiosta, differentaatiosta ja kompleksisuudesta. Ja tietenkin siitä flow´sta. Mutta tässä en flow-asiaa käsittele. Muut asiat kiinnostavat tällä hetkellä.

Tässä pieni lainaus Cksikszentmihalyin kirjasta.

”Taiteilijoiden tavoin myöskään tieteenharjoittajat eivät voi päättää vapaasti, millaisissa projekteissa he työskentelevät. Jokainen nuori tiedemies tai tiedenainen aloittaa uransa tietyssä vaiheessa tieteenalansa ajattelun evoluutiota. Jos hän haluaa, että hänet otetaan vakavasti, ja jos hän haluaa saada työtä, hänen täytyy kohdistaa psyykkinen energiansa muodissa olevaan tutkimukseen ja käyttää uusimpia teorioita. Tieteenharjoittajan ajattelun laajuutta rajoittaa paikka ja aika. Jos hän ei käytä tiedeyhteisön hyväksymiä meemejä, hänen ajatuksiinsa ei todennäköisesti kiinnitetä huomiota, ja ne katoavat…Kyse ei ole siitä, että vakiintunut tiedeyhteisö olisi erityisen lyhytnäköinen tai ahdasmielinen. Kyse on taas kerran siitä, että kun menestyvät meemit valtaavat jonkin ihmisryhmän mielet, todellisuus alkaa oudosti vääristyä. Sitä ei voida estää, mutta tärkeää on, että emme uskottele itsellemme hallitsevamme omaa toimintaamme tai edustavamme absoluuttista totuutta.” (s.180)

Itsekin tunnistan näitä meemejä oman tutkimuskentän sisällä. Meemit vaikuttavat joka puolella toimintaamme myös tiedeyhteisön ohella erilaisissa organisaatioissa ja organisaatiokulttuureissa.

Meemit tarkoittavat kulttuurisen informaation yksikköä, jonka vaikutukset ovat samanlaisia kuin geenit ihmisen biologiassa. Meemi käsitteen esitteli brittiläinen biologi Richard Dawkins. Meemit mimesis (kreikan kielessä) tarkoittaa jäljittelyä. Dawkins osoitti, että kuten geenit siirretään seuraavalle sukupolvelle myös meemit eli kulttuuriset säännöt siirretään sukupolvelta toiselle. Meemin paras määritelmä on mikä tahansa aineesta tai informaatiosta muodostuva pysyvä malli, joka on syntynyt ihmisen tarkoituksellisen toiminnan kautta. (s. 162)

Entropiasta ja negentropia (negatiivinen entropia)

Entropia tarkoittaa epäjärjestystä, sekasortoa, energian tuhlausta, kyvyttömyyttä tehdä työtä ja saavuttaa tavoitteita. Negentropia on sopusointua, ennustettavuutta ja määrätietoista toimintaa, joka johtaa toiveiden täyttymiseen. (s. 40)

Kompleksisuudesta, differentaatiosta ja integraatiosta. Kompleksisuus ymmärretään usein siten, että se on jotenkin negatiivista tai se käsitetään monimutkaisuuden synonyyminä. Olen enemmänkin jo sen puolella, että kompleksisuus on mahdollisuus. Mitä kompleksisempi kokonaisuus sitä mielenkiintoisempi.

Palvelujärjestelmän ja organisaatioiden rakenteiden näkökulmasta  ajatellaan, että ihanteellinen järjestelmä ei ole kompeksinen vaan selkeä ja yksinkertainen. Miten ihanteellinen järjestelmä on organisoitu? Tuleeko järjestelmän olla kompleksinen vai yksinkertaisen selkeä? Uudenlaiset organisaatiorakenteet eivät ole yksinkertaisia vaan ne ovat monitahoisia ja verkostomaisia mutta logiikaltaan yksinkertaisia. Se logiikka vaatii uuden oppimista ja suhtautumista siihen eritavalla organisaatioihin. Taitoa ymmärtää kompleksisia kokonaisuuksia.

Differentaatio kuvaa sitä missä määrin järjestelmä muodostuu osista, jotka eroavat toisista rakenteensa tai toimintansa puolesta. Integraatio kuvaa sitä, missä määrin erilaiset osat viestivät keskenään ja edistävät toistensa tavoitteita. Järjestelmää, joka on muita järjestelmiä differentoituneempi ja integroituneempi, sanotaan muita kompleksisemmaksi. (s. 206) Komleksinen järjestelmä ei ole hämmentävä, koska sen osat ovat orgaanisessa suhteessa toisiinsa, erilaisuudesta huolimatta. (s. 207).

Kompleksisuus siis viehättää ja mitä kompleksisempi juttu sitä kiinnostavampi. Mutta ei se tarkoita, että kaiken pitää olla monimutkaista. Tärkeää on ymmärtää kokonaisuuksia ja tarjoaa selkeitä logiikoita kompleksisten kokonaisuuksien ymmärtämiseksi.